Yhdisteitä, jotka ionisoituessaan tuottavat kationeja, jotka koostuvat kokonaan vetyioneista (H+), kutsutaan hapoiksi; vaihtoehtoisesti hapoiksi luokitellaan myös aineet, jotka liukenevat veteen ja pystyvät vapauttamaan protoneja muodostaen H3O⁺:ää (hydroniumioneja). Mitä korkeampi H3O⁺-pitoisuus, sitä vahvempi on liuoksen happamuus. H3O+-ioneja on läsnä myös puhtaassa vedessä, jossa niiden pitoisuus on 10-7 mol/l. Tämä ilmiö johtuu protonien siirtymisestä vesimolekyylistä toiseen. Perinteisessä mielessä H3O+:n pitoisuuden katsotaan myös riippuvaiseksi vetyionien pitoisuudesta, vaikka suurin osa vetyioneista vesiliuoksissa esiintyy H3O+:n muodossa.
Kemiassa hapon kapea määritelmä on: yhdiste, joka vesiliuokseen liuotettuna ionisoituu, jolloin saadaan kationeja, jotka koostuvat yksinomaan vetyioneista. Arrheniuksen ehdottama teoreettinen kehys tunnetaan Arrheniuksen happo{1}}emästeoriana.
